Kaksi viikkoa myöhemmin seisoin ovella. Vieressäni oli vaaleanpunainen vauvanistuin. Olin juuri saapunut kotiin sairaalasta.

Samana iltana kun Daven omatunto (ilmeisesti) oli ilmestynyt minulle, oli herännyt yöllä kovaan kipuun. Tajusin mitä tapahtui ja soitin sairaalaan. Ambulanssi haki minut ja kauhistuneen mutta samalla järjettömän iloisen Daven. Synnytin tyttären, jolle pöötin antaa nimeksi Danielle. Danielle oli pieni ja hento, mutta selviytyjäainesta, aivan kuin minä. Danielle oli syntynyt kuukauden etuajassa, mutta pääsi jo kahden viikon jälkeen kotiin. Olin onnellinen kun seisoin Daniellen kanssa ovella. Tartuin kahvaan ja kannoin babysitterin portaita ylös tyhjään makuuhuoneeseen.

Jäimme Daven kanssa tuijottamaan Daniellea Dave kai ajatteli menetettyjä voimiaan, minä lähinnä vauvahuoneen sisustusta. Dave kääntyi puoleeni ja alkoi huutaa minulle. En ymmärtänyt mitä hän huusi, mutta ymmärsin jotain tytön synnyttämisestä. Nostin sormen huulilleni ja viittasin parvekkeen ovelle merkiksi siitä, että meidän pitäisio jatkaa keskustelua ulkona. Kuiskasin "Danielle herää!" ja Dave lähti parvekkeelle. Silitin hiukan Daniellen päätä ja lähdin perään.

"Sä vitun ämmä, sä ihan oikeesti synnytit mulle tytön! Tajuutko sä mitä tä merkkaa mulle?"

"Sun voimien hiipumista?" kysyin hiljaa. Dave kalpeni. "Mitä hel-"

"NO SITÄ HELVETTIÄ ETTÄ SÄ TIEDÄT ETTÄ SÄ VAARANNAT MUN HENGEN, SUN TYTTÄRES HENGEN, EHKÄ MUN MUUN PERHEENI HENGEN! Luuletko että mä en tiedä?"

"Siis mistä sä kuulit?"

"No vittu ei kuulu sulle!"

Dave lähti parvekkeelta. Kuulin kimppakyytiauton tuuttaavan, olin päättänyt lähteä heti töihin. Luotin siihen että Dave huolehtisi Daniellesta.

Olin vauhtanut työasun päälle yläkerrassa. Kun laskeuduin portaat alas keittiöön, kuulin Daven olevan Daniellen kanssa altaalla. Kuulin Daven äänen sanovan: "Kuule, mitä jos isukille kävis sillee, että isi laskisi pienen Daniellen altaan reunalle ja lähtis puhelimeen? Ja Daniellelle kävis niin kamalan huonosti että hän kierähtäisi altaaseen! Isi löytöisi Daniellen mutta ei ehtisi elvyttää pikkuista vauveliaan, ja Danielle kuolisi! Ja sitten kävis niin ikävästi, että vanha taika peruuntuisi ja iskä saisi takaisin omat voimansa, jos esikoistyttö kuolisi ennen täyskíkuuta! Eikös olis ihan kamala kohtalo?" Danielle äännähti, olin aivan varma että hän sanoi 'ei'.

Kuulin Daven jatkavan: "Tai jos isi vahingossa vaikka tiputtaisi pienen Daniellen altaaseen! Pikku-Danielle löisi päänsä pohjaan ja hukkuisi! Mitäs siitä sanot, muruseni?" hän kysyi lapseltaan.

"HULLU!" huusin ja ryntäsin ottamaan tytärtäni. Kannoin hänet babysitteriin ja juoksin alakertaan välittämättä vihaisesti tööttäävästä kimppakyytiautosta. Dave odotteli minua altaan reunalla kädet ristissä rinnan päällä.

Menin Daven luo ja aloin huutamaan hänelle. Kerroin, että tyttäremme ei kuolisi hänen kädestään. Dave virnisti ivallisesti ja sai minut raivoisaksi. Läiskäsin häntä molemmille poskille. Hetken Dave tuijotti minua hämmästyneenä, mutta sitten hän sanoi: "Vitun lesbo". Suutuin vielä enemmän.

"SÄ VITUN PASKIAINEN, PAINU VITTUUN!" huusin. Hetken mietittyäni lisäisin: "TAI MINNE TAHANSA MUUALLE! Mua ei kiinnosta mitä sä teet loppuelämälläs, mutta mä sanon sulle yhden sanan: ULOS!" Hätkähdin itsekin omaa raivoani. Dave mulkaisi minua murhaavasti. Hän sanoi minulle: "Hauskaa loppuelämää" ja juoksi ovesta ulos.

Danielle parkaisi yläkerrassa. Juoksin portaat ylös kolme askelmaa kerrallaan ja otin vauvan syliini.

Kannoin Daniellen sylissäni aulaan. Siellä kuiskasin hänen korvaansa: "Nyt se on ohi. Nyt se on kaikki ohi."

Tasapainottelin Daniellea toisella käsivarrella ja soitin taksin.

Päätin etten enää koskaan palaisi tähän kaupunkiin.