Hii, vihdoinkin jaksan istua koneen ääressä niin kauan että saan väännettyä uuden osan!

Aika kului, ja noin viikon kuluttua siitä kun olimme muuttaneet uuteen asuntoomme saavuin kotiin töistä. Olin löytänyt itselleni työn alalta, josta olin aina haaveillut: pääsin leikkikentän vahdiksi. Päivä oli ollut tavallinen, yläkoululaiset kiusasivat pienempiä ja pienemmät juoksivat minun luokseni pakoon. Olin jaellut muutaman jälki-istuntolapun, kun nämä vanhemmat pojat eivät saaneet pienempiä kiinni, he tyytyivät hakkaamaan toisiaan. Tunsin kummaa poltetta vatsassani. Muistelin mitä olin syönyt, en mitään omituista. Sitten tunsin jotain muuta: kauhua. En käyttänyt e-pillereitä, ja ehkäisy oli unohtunut. Juoksin vessaan ja löysin lääkekaapista raskaustestin, jonka olin ostanut varmuuden vuoksi siltä varalta, että tekisin saman virheen kun äitini ja näin nuorena. Tein testin. Kaksi viivaa.

"Davee!" huusin. "Tuu tänne!" Kuulin portaista askelten töminää. Dave ryntäsi hätääntyneenä vessaan.

"Mitä nyt? Yllätyskuukautiset?" Minun oli pakko naurahtaa hänen tyhmyyttään, mutta vastasin: "Ei, vaan niiden puuttuminen. Tiedätkö sä, mitä se tarkoittaa?"

"Voi helv-" Dave kalpeni silmissä. "Ei k-"

"Kyllä. Just sitä." sanoin ja työnsin testin hänen käteensä. Hän katsahti siihen ja kalpeni vielä enemmän.

"Oonhan mä-" hän kysyi mutta keskeytin hänet: "Hei haloo, totta kai."

2 viikon kuluttua

"Kuule, Dave." sanoin kun olimme samaan aikaan allashuoneessa.

"No mitä söpöläiseni?"

"Vauva syntyy noin kahdeksan kuukauden kuluttua-"

"Joten mitä?"

Hieraisin käsiäni yhteen. Ne tuntuivat märiltä ja kuumilta. "Mennään naimisiin. Nyt."

Dave hätkähti. "Naimisiin? Nyt? No miksei!"

"Okei, mennään pukeutumaan ja tähän seremoniaan saapuu vain me kaksi. Käykö?"

"Selvä." Juoksin yläkertaan ja sujahdin nopeasti suvussa äidiltä äidille kulkeneen hääpuvun, valkoisen kermakakkuluomuksen, ulos kaapista. Huitaisin sitä tarraharjalla ja sujautin sen nopeasti päälleni. Suljin kainalossa olevan vetoketjun ja lähdin paljain jaloin kävelemään portaita alaspäin. Menin terassille, jolla Dave oli jo valmiiksi.

"Tahdotko sinä, Julie Amanda Fields, ottaa minut, Dave Ronald Tomminsin mieheksesi ja rakastaa minua niin myötä- kuin vastamäihässä?" Dave kysyi ja päätti vetää papin osuuden tässä seremoniassa.

Vilkaisin ylöspäin. Kukkakatoksesta, jonka alla olimme, tippui terälehtiä päällemme. "Tahdo. Entä tahdotko sinä, Dave Ronald Tommins, ottaa minut, Julie Amanda Fieldsin vaimoksesi ja rakastaa minua niin ylä- kuin alamäissäkin?" kysyin.

"Tahdon." Dave katsahti silmiini hellästi. "voin suudella morsianta."