Dave kyyditsi minut asuntolalle. Ennen hyvänyönsuudelmaa Dave tarttui käteeni ja sanoi:

"Kuule Julie, mikä sun suurin toiveesi on?" Hämmennyin. Dave ei ollut ennen kysellyt tuollaisia kysymyksiä.

"No, sanotaanpa vaikka että asua sun kanssasi koko loppuikäni, saada lapsia ja kasvattaa heistä mallikansalaisia." vastasin.

"No, Julie, milloin aattelit toteuttaa suunnitelman?" Dave kysyi pilke silmäkulmassa.

"Milloin sä haluaisit?" kysyin.

"Vaikka heti."

"Siis...?"

"Jos jättäisit yliopiston kesken. Sähän haluat kotiäidiksi, siihen ei tarvita akateemisia todistuksia."

"Dave..."

"Oliko se huono idea?" Dave kysyi ja katsahti minuun pelästyneenä.

"Ei. Se oli mahtava idea!" sanoin ja halasin häntä. Kaivoin kännykän Daven farkkujen takataskusta ja soitin yliopistolle. Sieltä sanottiin, että voin lähteä kampusalueelta heti kun haluaisin. Kiitin ymmärryksestä ja suljin puhelimen. Syöksyin rakkaani syliin ja huusin: "Eiköhän lähdetä!"

"Soitetaan taksi ja mennään mun kämpille ja mietitään siellä mitä tehdään. Mä olen kyllä jättänyt tarjouksen yhdestä talosta, joka on täydellinen maatalo. Siellä lapset saisivat kasvaa ja kiipeillä omenapuissa niin paljon kun jaksaisivat."

"Okei, hanipöö" sanoin ja käytin ensimmäistä kertaa Davesta hellittelynimeä.

Kuukauden kuluttua

"Mmm... Kylläpäs sulla on hyvän makuista huulikiiltoa, Julie" Dave sanoi.

"Joo. Tiedän."

Olinne saapuneet uuden talomme ovelle kolme minuuttia aikaisemmin. Talo näytti ihanalta ja kun katsahdin takapihalle, näin yhden upean jutun. Siellä oli kaksi omenapuuta ja iso kasvimaa. Hymyilin Davelle ja halasin häntä. Todellakin, uusi elämä oli alkamassa.

Lähdimme katsastamaan yläkertaa. Siellä oli pehmoinen sänky ja vaihdoin siihen unikkolakanat. Dave suuteli niskaa ja käänsi minut hellästi ympäri. Hän suuteli minua, tälläkertaa kovemmin. Minä suutelin takaisin. Dave liikutteli käsiään, ylöspäin ja alaspäin. Kaadoin hänet sängylle.

"Mmm..."

"Kuule Julie, ootsä varma et sä haluut tätä?" Dave kysyi. En ollut aikaisemmin suostunut, vedoten ikääni.

"No totta kai, mä tunnen itteni paljon vanhemmaks ku sillon ku olin viel yliopistos opiskelemassa" sanoin ja hymyilin viekkaasti. "No etkö sä sit muka oo?" kysyin. Dave vastasi että tietenkin oli, mitä mä muka siitä luulin. Sanoin että hyvä, otin Daven käden omaani ja liu'utin molemmat paitani alle. Dave sanoi, että näin on helpompaa, ja kiskaisi paidan yltäni pois. riisuimme toisiamme ja siirryimme peiton alle.